maanantai 27. helmikuuta 2012

Mukava päivä

Tänään on ollut mukava päivä.
Viime aikoina en ole kovin hyvin saanut nukuttua ison mahan kanssa ja herään välillä tosi aikaisin ylös. Tänä aamuna nousin taas aikaisin ja innostuin leipomaan. Katselin mitä tarvikkeita kaapista löytyi ja sain tehdyksi pähkinä-suklaa muffineja.


Sitten kävin hierojalla rentoutumassa ja iltapäivällä tuli ystäväni käymään kylässä ja pääsimme herkuttelemaan muffineja! Hän toi minulle ihanan lahjan. Hän oli neulonut kauniit villasukat vauvalle, joiden varsi yltää yli polven joten pysyy varmaan hyvin jalassa. Nämä on tosi ihanat, kiitos vielä kerran!


Enää 5 viikkoa ja 5 päivää laskettuun aikaan, alkaa jo pikkuhiljaa vähän jänskättämään... :)

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Tyynynpäälliset

Vihdoin ja viimein sain ommeltua valmiiksi sohvatyynynpäälliset. Kankaathan on ostettu jo syksyllä kun verhot ompelin. Ei siinä siis kauaa mennytkään että sain aikaiseksi tyynyt tehdä. ;)
Kangas on puuvillakangasta. Verhoissa on käytetty sekä tätä samaa että valkopohjaista kangasta jossa vihreää lehtikuviota, joten nämä käy kyllä verhojen kanssa hyvin yhteen. Kuviot olen painanut itse. Koko noin 38x38cm.

Ihan saman värisiä vetoketjuja en löytänyt joten ompelin vetskarit tyynyn takapuolelle niin ette niitä näy.

Tässä on yksi hyvä vinkki miten voi vetoketjun ommella niin että se jää piiloon.

torstai 16. helmikuuta 2012

Valmistuneita töitä


Nyt sitten iloisempiin aiheisiin...
Helmikuun alussa on valmistunut kaksi työtä. Ensinnäkin olen saanut valmiiksi pitsikukkaponchon jonka tekemisen aloitin jo marraskuussa. Ohje löytyy Novitan kesä 2010-lehdestä ja lankana Novitan Nalle kukkaketoa sekä valkoista Woolia. Tähän olen kyllä tosi tyytyväinen! Toivotaan että saajakin tykkää. Ensi viikolla laitan sen postiin menemään uudelle omistajalleen.
Aikamoinen näpertäminen tässä oli, joten toivottavasti on mieluinen saajalle!
Tässä toinen kuva jossa poncho on minun päälläni (kun ei varsinaista mallia ole paikalla). Melkein kooltaan sopisi minullekin kun olen aika pienikokoinen. :)
Olen kyllä tyytyväinen tähän, mielestäni onnistui hyvin ja on kyllä mun mielestä ihan saajansa näköinen ja värinen. Ihan mielenkiinnosta laskeskelin että ponchoon virkkasin 64 kukkaa ja päättelin yhteensä 260 langanpäätä. Hapsuja solin 96 kpl joita varten leikkasin 480 langanpätkää! Oli siinä askartelemista... Mutta nyt se on VALMIS! Pyydän vielä sitten saamaan kuvia ponchosta uuden omistajansa päällä kunhan hän on saanut tämän.

Toinen valmistunut työ on pipo. Tämä ei onnistunut ihan alkuperäisten suunnitelmien mukaan mutta ihan kiva tästä kuitenkin tuli. Lankana on Novitan Nalle ja malli omasta päästä. Tästä oli alun perin tarkoitus tulla semmonen löysä vähän baskerityyppinen mutta eipä sitten tullutkaan! Olisi pitänyt lisätä paljon enemmän silmukoita ja tehdä paksummilla puikoilla löyhempää eikä tuo mun mallikuviokaan oikein taida olla ihan toimiva sellaiseen. Niinpä tei siitä sitten ihan tavallisen mallisen pipon johon lisäsin vielä tupsun päälaelle. Kyllä tykkään tästäkin vaikkei siitä tullutkaan ihan sellinen kuin piti!



Ja ajatushan tuohon pipoon lähti näistä:
Kerrankin löysin alennusmyynnistä itselle kengät ja minulla sattui olemaan lähes saman väristä lankaa kuin tuossa kenkien varressa niin pitihän sitä sitten heti alkaa kenkiin sopivia asusteita tekemään! Lapasetkin teen jossain vaiheessa, mutta juuri nyt ei oo innostusta siihen joten jääköön myöhemmäksi.

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Surua...

Nyt en ole vähään aikaan jaksanut blogiin kirjoitella vaikka käsitöitäkin on valmistunut. Helmikuun alku on ollut tosi rankka ja suruinen sillä jouduin pari viikkoa sitten rakkaan Kirppu-koirani saattelemaan koirien taivaaseen... Melkein yhdeksän vuotta ehdimme yhdessä elää ja hän oli minulle tosi rakas ja tärkeä ja hyvä ystävä. Eron tuska on valtaisa, vaikkakin Kirppu oli jo 15-vuotias ja niin ollen tämä oli odotettavissakin lähiaikoina. Silti kaikki tapahtui niin nopeasti eikä toisesta luopuminen ole helppoa. Ikävä ja kaipaus jäi ja kaikki lämpöiset muistot yhteisestä elämästä.

Tässä kuva minusta ja Kirpusta joka on otettu sinä päivänä kun Kirppu muutti minun luokseni, juhannuksena 2003. Kirppu oli tuolloin 6-vuotias.

Paljon muistoja mahtuu yhdeksään vuoteen enkä päivääkään vaihtaisi pois!

Täytyy yrittää olla kiitollinen siitä että hän sai elää näinkin pitkään iloisena ja onnellisena koirana.
Tässä vielä tuoreempi kuva Kirpusta, aina niin kiltistä ja iloisesta kaverista. Hei hei rakkaani!

Samana viikonloppuna kun Kirppu lähti, laitoin Rose mohairin puikoille ja aloin neulomaan. Sanonkin tätä työtä nyt lohtuneuleeksi... Katsotaan mitä siitä valmistuu...


Muista käsitöistä kirjoitan myöhemmin, tämä postaus on nyt omistettu Kirpulle.