Surua...

Nyt en ole vähään aikaan jaksanut blogiin kirjoitella vaikka käsitöitäkin on valmistunut. Helmikuun alku on ollut tosi rankka ja suruinen sillä jouduin pari viikkoa sitten rakkaan Kirppu-koirani saattelemaan koirien taivaaseen... Melkein yhdeksän vuotta ehdimme yhdessä elää ja hän oli minulle tosi rakas ja tärkeä ja hyvä ystävä. Eron tuska on valtaisa, vaikkakin Kirppu oli jo 15-vuotias ja niin ollen tämä oli odotettavissakin lähiaikoina. Silti kaikki tapahtui niin nopeasti eikä toisesta luopuminen ole helppoa. Ikävä ja kaipaus jäi ja kaikki lämpöiset muistot yhteisestä elämästä.

Tässä kuva minusta ja Kirpusta joka on otettu sinä päivänä kun Kirppu muutti minun luokseni, juhannuksena 2003. Kirppu oli tuolloin 6-vuotias.

Paljon muistoja mahtuu yhdeksään vuoteen enkä päivääkään vaihtaisi pois!

Täytyy yrittää olla kiitollinen siitä että hän sai elää näinkin pitkään iloisena ja onnellisena koirana.

Tässä vielä tuoreempi kuva Kirpusta, aina niin kiltistä ja iloisesta kaverista. Hei hei rakkaani!

Samana viikonloppuna kun Kirppu lähti, laitoin Rose mohairin puikoille ja aloin neulomaan. Sanonkin tätä työtä nyt lohtuneuleeksi... Katsotaan mitä siitä valmistuu...

Muista käsitöistä kirjoitan myöhemmin, tämä postaus on nyt omistettu Kirpulle.