Tyynynpäälliset

Vihdoin ja viimein sain ommeltua valmiiksi sohvatyynynpäälliset. Kankaathan on ostettu jo syksyllä kun verhot ompelin. Ei siinä siis kauaa mennytkään että sain aikaiseksi tyynyt tehdä. ;)
Kangas on puuvillakangasta. Verhoissa on käytetty sekä tätä samaa että valkopohjaista kangasta jossa vihreää lehtikuviota, joten nämä käy kyllä verhojen kanssa hyvin yhteen. Kuviot olen painanut itse. Koko noin 38x38cm.

Ihan saman värisiä vetoketjuja en löytänyt joten ompelin vetskarit tyynyn takapuolelle niin ette niitä näy.

Tässä on yksi hyvä vinkki miten voi vetoketjun ommella niin että se jää piiloon.

Valmistuneita töitä

Nyt sitten iloisempiin aiheisiin...
Helmikuun alussa on valmistunut kaksi työtä. Ensinnäkin olen saanut valmiiksi pitsikukkaponchon jonka tekemisen aloitin jo marraskuussa. Ohje löytyy Novitan kesä 2010-lehdestä ja lankana Novitan Nalle kukkaketoa sekä valkoista Woolia. Tähän olen kyllä tosi tyytyväinen! Toivotaan että saajakin tykkää. Ensi viikolla laitan sen postiin menemään uudelle omistajalleen.
Aikamoinen näpertäminen tässä oli, joten toivottavasti on mieluinen saajalle!

Tässä toinen kuva jossa poncho on minun päälläni (kun ei varsinaista mallia ole paikalla). Melkein kooltaan sopisi minullekin kun olen aika pienikokoinen. :)

Olen kyllä tyytyväinen tähän, mielestäni onnistui hyvin ja on kyllä mun mielestä ihan saajansa näköinen ja värinen. Ihan mielenkiinnosta laskeskelin että ponchoon virkkasin 64 kukkaa ja päättelin yhteensä 260 langanpäätä. Hapsuja solin 96 kpl joita varten leikkasin 480 langanpätkää! Oli siinä askartelemista... Mutta nyt se on VALMIS! Pyydän vielä sitten saamaan kuvia ponchosta uuden omistajansa päällä kunhan hän on saanut tämän.

Toinen valmistunut työ on pipo. Tämä ei onnistunut ihan alkuperäisten suunnitelmien mukaan mutta ihan kiva tästä kuitenkin tuli. Lankana on Novitan Nalle ja malli omasta päästä. Tästä oli alun perin tarkoitus tulla semmonen löysä vähän baskerityyppinen mutta eipä sitten tullutkaan! Olisi pitänyt lisätä paljon enemmän silmukoita ja tehdä paksummilla puikoilla löyhempää eikä tuo mun mallikuviokaan oikein taida olla ihan toimiva sellaiseen. Niinpä tei siitä sitten ihan tavallisen mallisen pipon johon lisäsin vielä tupsun päälaelle. Kyllä tykkään tästäkin vaikkei siitä tullutkaan ihan sellinen kuin piti!

Ja ajatushan tuohon pipoon lähti näistä:

Kerrankin löysin alennusmyynnistä itselle kengät ja minulla sattui olemaan lähes saman väristä lankaa kuin tuossa kenkien varressa niin pitihän sitä sitten heti alkaa kenkiin sopivia asusteita tekemään! Lapasetkin teen jossain vaiheessa, mutta juuri nyt ei oo innostusta siihen joten jääköön myöhemmäksi.

Surua...

Nyt en ole vähään aikaan jaksanut blogiin kirjoitella vaikka käsitöitäkin on valmistunut. Helmikuun alku on ollut tosi rankka ja suruinen sillä jouduin pari viikkoa sitten rakkaan Kirppu-koirani saattelemaan koirien taivaaseen... Melkein yhdeksän vuotta ehdimme yhdessä elää ja hän oli minulle tosi rakas ja tärkeä ja hyvä ystävä. Eron tuska on valtaisa, vaikkakin Kirppu oli jo 15-vuotias ja niin ollen tämä oli odotettavissakin lähiaikoina. Silti kaikki tapahtui niin nopeasti eikä toisesta luopuminen ole helppoa. Ikävä ja kaipaus jäi ja kaikki lämpöiset muistot yhteisestä elämästä.

Tässä kuva minusta ja Kirpusta joka on otettu sinä päivänä kun Kirppu muutti minun luokseni, juhannuksena 2003. Kirppu oli tuolloin 6-vuotias.

Paljon muistoja mahtuu yhdeksään vuoteen enkä päivääkään vaihtaisi pois!

Täytyy yrittää olla kiitollinen siitä että hän sai elää näinkin pitkään iloisena ja onnellisena koirana.

Tässä vielä tuoreempi kuva Kirpusta, aina niin kiltistä ja iloisesta kaverista. Hei hei rakkaani!

Samana viikonloppuna kun Kirppu lähti, laitoin Rose mohairin puikoille ja aloin neulomaan. Sanonkin tätä työtä nyt lohtuneuleeksi... Katsotaan mitä siitä valmistuu...

Muista käsitöistä kirjoitan myöhemmin, tämä postaus on nyt omistettu Kirpulle.

Lankaostoksia

Nyt oli minimanissa ohittamaton lankatarjous. 10 kerää Novitan Rose mohairia 10 eurolla! Itse en päässyt kaupassa käymään joten mieheni ystävällisesti haki 10 kerää leijonankeltaista lankaa minulle. :) Tekisi mieli heti aloittaa siitä neulomaan, en vain vielä ole päättänyt mitä tekisin. Jonkun puseron tai tunikan teen ensi talveksi, mutta mallia en ole vielä päättänyt. Tässäpä tämä ihana lankasaalis:

Nyt olen taas pienen tauon jälkeen innostunut tekemään pitskukka-ponchoa, joka pitäisi saada valmiiksi ennen helmikuun loppua. Ja hyvinhän se on edistynytkin ja valmistunee aikataulussa!
Yksi pipon tekelekin on nyt työn alla ja lapasetkin siihen kaveriksi tekisi mieli tehdä. Joten projekteja riittää, niinkuin aina... Kyllä elämä olisi tylsää ilman käsitöitä! :)

Kangaskasseja

Nyt olen ommellut neljä kappaletta kangaskasseja esim. kauppakasseiksi. Kaapista löytyi tukevaa puuvillakangasta josta hurauttelin kasseja kolme ruskeaa ja yhden vihreän. Tuota vihreää kangasta käytin syksyllä verhoihin ja sitä jäi yli sen verran että sain leikattua osat kahteen sohvatyynyn päälliseen sekä yhteen kassiin. Tyynyt ovat vielä tekovaiheessa.
Kasseihin painoin kangasvärillä kuvia, herättelin muutaman vuoden unohduksissa ollutta kankaanpainoharrastusta. Ja kylläpä olikin kivaa pitkästä aikaa! Äitini aikanaan teki paljonkin kankaanpainantatöitä ja hänen opissaan olen aikanaan ollut. Myös opiskeluaikana koulussa olen tehnyt painotöitä jonkin verran. Äitini tekemiä sabluunoita minulla on tallessa iso määrä, niillä tein nämäkin kuviot. Väriä ostin pienen purkin askartelukaupasta.

Tässäpä nämä kauppakassit, kahta eri kuviota käytin:

Aika hienot tuli, vaikka itse sanonkin! ;)
Terveiset äidille sinne pilven reunalle!

Tilkkupeitto vauvalle

Tässä se nyt vihdoin on, tilkkupeitto vauvalle! Kokoa peitolla on noin 73 x 97 cm.

Kun elokuun alussa sain tietää olevani raskaana, halusin heti alkaa takemään vauvalle tilkkupeittoa. Ajattelin että peitolla on paljon pidempi käyttöikä kuin vaatteilla ja keväällä syntyvä vauva ei juuri villavaatteita tarvitsekaan.Niinpä heti sopivan ohjeen löydyttyä marssin lankakauppaan ostamaan peittotarvikkeita.

Tein peiton tällä ohjeella mutta lankana minulla oli Dropsin Baby Merino kaksinkertaisena. Väreinä luonnonvalkoinen, turkoosi, vaalea liila ja vaalean vihreä. Aivan unelman pehmeä lanka, kuin pumpulia sormissa hypistelisi.

Minun tilkuistani tuli hieman pienempiä kuin ohjeessa, joten tein yhden rivin molempiin suuntiin enemmän kuin ohjeessa. Päätinkin että teen niin ison peiton kuin lanka riittää. Ja tähän se riitti juuri ja juuri ja on ihan passelin kokoinen. Luonnonvalkoista lankaa tosin kävin jossain vaiheessa ostamassa lisää kun se loppui kesken. Kokonaismenekki luonnonvalkoista 8 kerää, muita värejä 2 kerää kutakin. Luonnonvalkoista lankaa ei jäänyt yli yhtään, vaan jouduin ulkoreunan virkkaamaan pienistä pätkistä joita yhdistelyssä jäi yli ja joita en onneksi ollut heittänyt pois. Sain kuin sainkin langan riittämään!

Hieman tuo reunus "liekottaa" ja tilkkurivit eivät ole aivan viivasuorassa linjassa, joten en ihan täydellisen tyytyväinen ole lopputulokseen. Tosin pari kertaa höyrytettyäni on reuna asettunut vähän siistimmin ja on nyt ihan ok. Ja jotta tilkkurivit olisi täysin suorassa, olisi välivirkkaus varmaan pitänyt tehdä jollain toisella tavalla. No ei tuo lopputulos nyt kuitenkaan niin huono ole että lähtisin sitä kuitenkaan purkamaan. Voi olla että vielä kostutan peiton ja pingotan sen niin ehkä saan siitä vielä siistimmän.

Pipo ja lapaset miehelle

Nyt on valmistunut pipo ja lapaset rakkaalle aviomiehelleni. Lankana Dropsin Merino extra fine, väri 08m vaalea beige. Pipo valmistui jo joulun pyhinä ja on ollut siitä asti käytössä. Lapaset valmistui pari päivää sitten. On oikein onnistunut setti ja saajalleen mieluinen. Pipoki on tällä kertaa juuri sopivan kokoinen ja hyvin istuva, samoin lapaset.

Pipon ohjeen löysin Dropsin sivuilta. Tein pipon pienemmän koon ohjeella, vaikka mieheni päänympärys vastasikin isomman koon ohjetta, ja piposta tuli täydellisen sopiva. Tein vielä 3,5mm puikoilla vaikka ohje on 4mm puikoille. Näköjään riippuu ihan käsialasta tuo silmukkamäärä. Olen sen ennenkin monissa ohjeissa huomannut! Tässä vielä pipo saajansa päässä.

Lapasten mallin keksin ihan itse. Mielestäni pystyraitakuvio sopi pipon kaveriksi hyvin. Ja kun saaja halusi yksiväriset, tein sileän neuleen väliin helmineuleraidat. En halunnut tehdä ihan tavallista sileää neuletta. Silmukoita näissä on varressa 44 ja kämme osassa 45. Näistäkin tuli juuri sopivan kokoiset.

Tuo Merinovilla-lanka on kyllä aivan ihanan pehmeää ja lämmin myös. Sopii hyvin myös herkkäihoisille. Olen nyt vallan ihastunut siihen materiaalina. Aiemmin itselle tekemäni pipo ja lapset merinovillasta ovat olleet käytössä ja aivan ihanan lämpimät ja pehmoiset. Myös vauvan tilkkupeitto on tehty merinosta. Olen muuten saanut senkin työn valmiiksi. Varmaan pian esittelen peiton täälläkin. En ollut aluksi aivan tyytyväinen peittoon mutta eiköhän se kelpaa.. Siitä sitten myöhemmin tarkemmin!